Adhd on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet — tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus — ilmenevät sekä pojilla että tytöillä, mutta oirekuva ja sen tunnistaminen eroavat sukupuolen mukaan.



Adhd on lähes yhtä yleinen miehillä ja naisilla, mutta lapsuusiässä jopa 80 prosenttia diagnoosin saaneista on poikia. Tietyillä alueilla maassamme jo lähes viidesosalla alakouluikäisistä pojista on adhd-diagnoosi, mikä herättää huolta diagnostisista käytännöistä.

Naisten ja miesten välisen iän myötä tasoittuvan sukupuolieron kliinisissä ja epidemiologisissa tutkimuksissa on arvioitu osin selittyvän sillä, että tyttöjen adhd:tä ei tunnisteta eikä heitä ohjata diagnostisiin tutkimuksiin.

Tutkimuskatsauksissa (Young ym. 2020; Assari 2021; Quinn & Madhoo 2014) on havaittu tyttöjen adhd:n jäävän usein tunnistamatta, sillä heidän oireensa ovat usein lievempiä kuin pojilla ja sisäänpäin eli itseen suuntautuvia (internalisoivia).

Ne voivat ilmetä esimerkiksi:
hajamielisyytenä,
unelmointina,
unohteluna ja
epäjärjestyksenä eli tarkkaamattomuutena, joka ei aiheuta ongelmia koululuokassa tai kotona.

Tutkimusten mukaan opettajat myös kiinnittävät helpommin huomiota poikien oireisiin ja pojat ohjataan helpommin adhd-tutkimuksiin, kun taas tyttöjen keskittymisvaikeudet saattavat jäädä ryhmässä huomioimatta. Nuorten naisten erinomaisen koulumenestyksen taustalla saattaakin olla valtava määrä prokrastinaatiota eli tehtävien viime hetkeen lykkäämistä sekä ylimääräistä työtä unohtuneiden koulutehtävien parissa.

Kliinisesti sekä tutkimuskirjallisuuden mukaan tytöillä ja naisilla esiintyy myös usein yliaktiivisuutta, aivan kuten pojillakin esiintyy tarkkaamattomuuspainotteisia oirekuvia.

Tytöillä motorisen levottomuuden ohella ylivilkkaus ja impulsiivisuus voivat näkyä myös vain spontaaniutena, puheliaisuutena ja sosiaalisuutena, jotka ovat yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä ja rohkaistuja piirteitä erityisesti tytöillä. Vaarana on tällöin oireiden huomiotta jättäminen.

Diagnostiset kriteeritkään eivät aina tunnista tyttöjen adhd:tä optimaalisella tavalla. Lisäksi tytöt pystyvät ja ovat usein halukkaita kompensoimaan oireitaan ja mukauttamaan käytöstään poikia paremmin.

Monet edellä mainituista erityispiirteistä ja oirekuvista saattavat johtaa siihen, että tyttöjen adhd:n tunnistaminen viivästyy. Viivästymisellä on merkitystä. Myös tytöillä hoitamaton adhd vaikuttaa heikentävästi pitkäaikaisennusteeseen, kuten varhaisempaan ja nopeammin alkavaan päihteidenkäyttöön sekä vaikeuksiin opinnoissa, työllistymisessä ja ihmissuhteissa.

Kirjoittaja: Elina Santti
Adhd-käsikirja

Pidä tietosi adhd:sta ajantasalla ja tilaa kirja