Iän myötä ADHD:n oirekuva usein muuttuu. Yksi selkeimmin havaittavista muutoksista on motorisen levottomuuden väheneminen. Lapsena ja nuorena liike voi olla jatkuvaa, mutta aikuisuudessa sama levottomuus usein sisäistyy: keho rauhoittuu, mutta mieli ei.



Tämä sisäinen levottomuus on monille ADHD-aikuisille tuttu, vaikkei sitä aina osata tunnistaa oireeksi. Usein se koetaan pikemminkin luonteenpiirteenä: “olen vain aina ollut tällainen.” Mieli käy ylikierroksilla, ajatukset hyppelehtivät ja keskittyminen yhteen asiaan on vaikeaa. Joillekin tämä jatkuva virittyneisyys on luovuuden lähde, toisille se on uuvuttava ja kuluttava ominaisuus.

Levottomuuden ja ahdistuksen raja voi olla häilyvä. Kun mieli ei lepää, tunnetta saatetaan tulkita ahdistuksena, jota sitten hoidetaan väärin perustein. Tilanne monimutkaistuu entisestään, jos henkilöllä on samanaikaisesti ahdistuneisuushäiriö, koska silloin sisäisen levottomuuden ja ahdistuksen erottaminen on vaikeaa.

Levottomuus ei aina ole vain mielen tasolla. Moni aikuinen tarvitsee jatkuvaa tekemistä pysyäkseen vireänä: liikuntaa, puuhastelua, käsien liikettä, puhelimen selaamista.

Näennäisesti pienet toimet, kuten kynän pyörittely tai jalan heiluttaminen, voivat olla keino pitää aivot hereillä.

Joskus se tarkoittaa myös toistuvia kahvitaukoja tai pakottavaa tarvetta poistua hetkeksi kokoustilasta.

Tämä ei ole välttämättä huono tapa. Monille se on keino selvitä tilanteista, joissa vireystila muuten romahtaisi. ADHD-aivot reagoivat voimakkaasti mielenkiinnon puutteeseen. Jos tehtävä ei innosta, vire laskee, ja keho pyrkii liikkeen avulla pitämään mielen hereillä.

Haasteena on, että iän myötä jaksaminen muuttuu. Kun liikunnan tai jatkuvan tekemisen ylläpito ei enää onnistu kuten ennen, levottomuus voi palata voimakkaampana. Silloin aiemmin toimineet keinot eivät enää riitä, ja ihminen joutuu etsimään uusia tapoja tasapainottaa vireystilaansa.

ADHD-aikuisen levottomuus on siis harvoin kokonaan poissa — se vain vaihtaa muotoaan. Toisinaan se on näkyvää liikehdintää, toisinaan sisäistä kuohuntaa. Pohjimmiltaan kyse on aivojen tavasta säädellä omaa vireystilaansa. Ne hakevat jatkuvasti toimintaa, ärsykkeitä ja liikettä pysyäkseen hereillä ja kiinnostuneina.

Tämän ymmärtäminen voi olla helpottavaa. Levottomuus ei ole merkki laiskuudesta, huonosta keskittymiskyvystä tai “huonosta käytöksestä”, vaan osa neurobiologista kokonaisuutta.

Juttu on koostettu ADHD-käsikirjan artikkelista:
Sami Leppämäki: Aikuisen adhd

Tutustu kirjaan

Uusi painos tulossa!