Neurokirjon lapsen piirteet näkyvät usein ulospäin käyttäytymisessä, mikä saattaa johtaa vääriin tulkintoihin esimerkiksi lapsen uhmakkuudesta tai vanhemmuuteen liittyvistä haasteista.



Rakennamme lapsista tarinoita jatkuvasti ja usein emme edes huomaa sitä. Jokainen sana, ele ja katse on osa kertomusta lapsesta, joka saattaa alkaa elää omaa elämäänsä. Kasvatustieteen tohtori Liisa Ahonen on kiteyttänyt tämän kauniisti:

Lapsista kasvaa sellaisia, jollaisina me näemme heidät.

Toisista lapsista kertomamme tarinat ovat täynnä lämpöä ja arvostusta. He ovat joustavia, iloisia, huomaavaisia ja taitavia. Näiden sanojen sävy kantaa pitkälle: lapsi alkaa nähdä itsensä sellaisena kuin hänestä puhutaan.

Mutta joskus tarina saa toisenlaisen sävyn. Joku lapsi alkaa toistuvasti näyttäytyä haastavana, omaehtoisena, häiriköivänä tai haluttomana. Kun sanat alkavat toistua, niistä rakentuu kuin huomaamatta pysyvä leima. Yksittäisestä tilanteesta tulee määritelmä lapsesta, ei vain hänen käyttäytymisestään.

Tarina alkaa vahvistaa itseään

Kun tietty tarina on kerran muodostunut, se alkaa helposti vahvistaa itseään. Huomaamme juuri niitä piirteitä, jotka sopivat jo luotuun kertomukseen, ja ohitamme ne hetket, jotka eivät sovi siihen. Tarinasta tulee itseään toteuttava ennuste.

Lapsen, josta olemme kertoneet ihanan ja empaattisen tarinan, kohtaamme usein lämpimästi ja sensitiivisesti. Hänen kanssaan olemme joustavia ja myötätuntoisia. Lapsen, jota pidämme hankalana, kohtaamme helposti valmiiksi tiukentunein hartioin. Me varaudumme jo ennen kuin hän sanoo tai tekee mitään.

Mutta mitä tapahtuisi, jos ”haastava” lapsi saisikin yhtä paljon lempeyttä, ymmärrystä ja sensitiivisyyttä kuin se lapsi, jonka tarinassa on jo valoa ja myönteisiä odotuksia?

Lue nämä kaksi kuvausta samasta lapsesta (keksitty):

_________________________

Negatiivinen tarina
Lapsi on ryhmässä kiusaaja, ja joudumme jatkuvasti selvittelemään ongelmatilanteita hänen kanssaan. Hänellä on huonot tunteensäätelykeinot ja hän on hyvin impulsiivinen. Hän ei jaksa keskittyä, vaan häiritsee usein muita.

Myönteinen tarina
Lapsi on hyvä keskustelemaan aikuisten kanssa. Hänellä on loistava huumorintaju ja hauskoja juttuja. Hän nauttii toiminnasta, jossa liikkuminen on mahdollista. Parhaiten hän oppii tekemällä. Tunteen säätelyä ja kaveritaitoja harjoittelemme yhdessä arjen tilanteissa.

_________________________

Sama lapsi voi saada elämälleen hyvin erilaisen alun riippuen siitä, millaiseen ympäristöön hän päätyy. Yhdessä ympäristössä häntä tuetaan, hänen erityispiirteitään arvostetaan ja hänen kasvuaan ohjataan lämpimän vuorovaikutuksen keinoin. Toisessa hänet nähdään ryhmään kuulumattomana, rasittavana ja ”ongelmaisena”.

Kasvattajan ote ja puhe luovat kaksi täysin erilaista maailmaa. Ne muovaavat lapsen kokemusta siitä, millainen hän on ja mihin hän kuuluu.

Kokemus siitä, millaisena muut meidät lapsena näkivät, kulkee mukanamme koko elämän ajan. Siksi jokainen sana, jokainen tapa kertoa lapsesta, on merkityksellinen.

Kun seuraavan kerran puhumme lapsesta kannattaa pysähtyä hetkeksi kysymään:
Millaista tarinaa minä kerron tästä lapsesta? Ja auttaako se häntä kasvamaan siihen parhaaseen versioon itsestään?

Lähde: Maria Matilainen & Salla Hewitt
Neurokirjon lapsi varhaiskasvatuksessa


Tutustu kirjaan