Ahdistuneisuuden tunne on melko yleinen tunnetila, joka voi tuntua jännittyneisyyden ja levottomuuden tunteena, epämääräisenä ja epämiellyttävänä pahana olona ja myös pelon tunteina. Sen on todettu olevan vielä yleisempää autismikirjon henkilöillä kuin neurotyypillisillä henkilöillä. Jopa 40 prosentilla autismikirjon henkilöistä on ahdistuneisuushäiriö ja vielä suuremmalla osalla erilaisia ahdistusoireita.



Autismikirjon hoidossa onkin tärkeää huolehtia tukitoimien riittävyydestä, ja erityisen tärkeää on stressin ja kuormituksen hallinta. Keskeistä on psykoedukaatio ahdistuksen luonteesta ja syistä sekä autismikirjolle tyypillisestä herkkyydestä, tunteiden tunnistamisesta, ilmaisemisesta ja rentoutumisen taidoista. Tärkeää on myös pelkojen kohtaaminen asteittain sekä itsenäisyyden ja itseluottamuksen vahvistaminen. Tavoitteena näiden keinojen käytössä on ahdistuksen lieveneminen ja arjen toimintakyvyn lisääntyminen.

Ahdistuksen tunne johtaa usein tilanteiden välttelyyn. Henkilö alkaa vältellä niitä asioita, joita hän jännittää tai joissa hän pelkää ehkä tulevan epäonnistumisia ja virheitä. Ahdistuneena hän kokee tiettyyn asiaan liittyvää huolestuneisuutta ja erilaisia pelkoja. Mielessä saattaa pyöriä katastrofiajatuksia: henkilö jo etukäteen pohtii, mikä kaikki tietyssä tilanteessa voikaan mennä pieleen. Yleensä todellista vaaraa ei ole, vaan ajatukset ovat vääristyneitä.

Ahdistuksen helpottamiseksi ja ahdistuskierteen katkaisemiseksi ensin täytyy tunnistaa ahdistuksen tunne, jota on myös eri voimakkuuksina. Tunnetilan voimakkuutta voidaan opetella tunnistamaan ja ilmaisemaan esimerkiksi asteikon tai tunnemittarin avulla. Sen jälkeen voidaan lempeästi alkaa altistua pelottavalle asialle pienin askelin.

Altistaminen on tekniikka, jota käytetään ahdistuneisuuden purkamiseen ja erilaisten pelkojen kohtaamiseen. Jotta henkilö pystyy selviytymään ahdistusta tuottavien asioiden kanssa, ne on kohdattava. Opetellaan pikkuhiljaa pienin askelin sietämään ahdistuksen tunnetta eikä vältellä sitä. Asioita voidaan ensin kohdata vaikkapa vain mielikuvaharjoituksissa ja sen jälkeen pienin askelin tosielämässä. Kun opitaan, että asia ei ollutkaan pelottava ja tilanteesta selvitään, ahdistuksen tunne hälvenee. On tärkeää, että altistusta tehdään todellakin pienin askelin aloittaen asiasta, joka ei tuota suunnatonta pelkoa. Kun siitä selvitään niin, ettei se herätä enää ahdistusta, edetään haasteellisempaan asiaan.

Askeleen tulee tuottaa ahdistusta mutta ei liian voimakkaana, jotta henkilö voi sietää ahdistuksen. Harjoittelua tietyllä askelmalla tulee jatkaa niin kauan, kunnes se ei enää tuota ahdistusta. Ohjaaja kannustaa harjoitteluun ja vahvistaa opittua. Pitkällä aikavälillä altistusharjoittelu lisää itseluottamusta ja tunnetta siitä, että kykenee vaikuttamaan asioihin ja säätelemään omia tunteita.

Lähde:
Tuula Niskanen — Virpi Jussila
Nepsy-materiaalipakki ammattilaiselle


"Kirjamme menetelmien tarkoituksena on tietoisesti etsiä asioita, joissa henkilö onnistuu ja jotka saavat hänet voimaan hyvin. Pyrkimyksenä on hyvien kysymysten ja erilaisten työkalujen avulla ohjata neurokirjon piirteitä omaavia ihmisiä tunnistamaan ja havainnoimaan omia voimavarojaan ja vahvuuksiaan ja ottamaan niitä entistä paremmin käyttöön, innostumaan sekä kokemaan edistymisen iloa. Konkreettisten työkalujen käytön lisäksi tämä vaatii ohjaajalta ymmärrystä ja tietoista huomaamista arjen muuttuvissa tilanteissa. Pienetkin hyvät aikomukset, teot ja sanat kannattaa huomioida oikea-aikaisesti ja sanoittaa ne saman tien ääneen."

Tilaa kirja!